Jotain vanhoja runoja... LOL!

Lights turn

Tires screech

Crash echoes

Hand touches my shoulder

The angel took you away

Left me here

Now, should I cry and let them see

I saw the angel smile

He had halo over his head

Onhan niitä niitäkin, joiden ei tarvitse juosta karkuun

Joka kerta kun…

Tekstitön kipsi hänen murtuneelle sydämelleen.

Ei se haitannut häntä ikinä. Ei nytkään.

Muut menivät, kun hän jäi. Tai toisinpäin, ei väliä.

Yksi korttikin on hänen yöpöydällään.

Rakastetulta, rakastetulle, rakastetulla… Niinhän se taipuu.

Your name

I carved your name next to mine on the wall.

And heart around it.

I carve your name on my skin

Close to my heart.

Pelattiin …

Nyt pelätään…

Kuvattiin onnellisuus neulanreikäkameralla

Rakennettiin onnellisuuden kyliä luonnonmateriaaleista

Tehtiin perheitä

How did you ever survive?

Did it take too long to arrive?

What do you have on your mind?

Tell me, be so kind.

If you tell, you will be loved forever.

But silence tells it all

It is now or never

Do you hear the summer call?

Nobody knows you less then you self

Oransseja Voikukkia

Poika, petetty, jätetty, istuu bussiaseman penkillä
Yksin mieteidensä kanssa painii
katselee oransseja voikukkia
Kevättä, nuoruutta hän ei iloitse

Ei rakkautta, sitä ei kukaan tiedä
ei ketään, jolle vuodattaa sydämen lyijy
Vain hänen päässään se enää on olemassa

Hän nousee
Sadat rakastaa/ei rakasta -väitteet liiskaantuvat kengän alle

Jossain kaukaisella saarella,
toisella saarella,
hän muistaa sanottiin
Kunhan eivät tule minun luokseni

Ja ne ihmettelee, kysyy. Misuja, tisuja. Onko? Ei.
Ne arvaa. Kertoa vai ei? Lähteä, tulla jätetyksi.
Jokainen valinta johtaa häviöön
Shakkimatti vailla viimeistä siirtoa

Hän vihaa
aamuja, iltoja, päivää, yötä
kauneutta ympärillään

Bussissa synkkyys istuu hänen viereensä.
"Voinko sinulle kertoa mitä tapahtui?
kuinka paljon surua eiliseen mahtui
Vanhempi hän oli kuin itse
Sormet sormien lomitse
kuvittelin käveltäisiin
puistoihin, eteisiin
Hän lähti, minä jäin
ehkä siksi tänne näin
tulin nyt istumaan
yksin pohtimaan"

Hän ei nouse, ei anna pysähtymismerkkiä
mutta pois hän aikoo silti jäädä
Tunnustelee vielä taskuaan
On se siellä, täysin valmiina.

Toverilleen vielä kuiskaa:
"Ei sillä; rakastin minäkin toista
hän vain ei minua
Ei mikään sitä ikinä poista
vaikka en syytäkään häntä, en liioin sinua"
"Jos en tuntisi niin syvästi
en ehkä nyt sanoisi hyvästi."

Novelli

Haluan lasketella luoksesi. Sitten otettaisiin kupit kuumaa ja kumottaisiin kuppia. Kuumottaisi poskia ja meitä poikia ei paleltaisi. Lasketaan korkoja 2,9%-yksikköä. Eikä jouduta olettamaan mitään. Lausutaan runoja. Pitkiä, lyhyitä, kauniita, rumia ja olemattoman yleviä. Mitä niistä? Eihän yksikään kuitenkaan saa sinua jäämään tänne. Et jää päähäni etkä luokseni. Pituutesi on yksi, mäen pituus on suurempi. Sukset menevät ristiin ja kaadun. Sinä lasket hyppyristä. Jänis tekee viereisessä metsässä pienen hypyn. En taida päästä enää mäen päälle tänään. En minä pidäkään liiemmin laskettelusta.

Kirjoista ei saa tarpeeksi korkeaa pinoa. Kirjan paksuus kertaa sen tietoarvo on sen lukemiseen kulutetun ajan luonnollinen logaritmi. Heität kirjan ikkunasta. Paraabelirataa pitkin se osuu lätäkköön, “juuri mihin tähtäsinkin“, hihkut. Neliöjuuret liukenevat kuraveteen. “Kyllähän herrasmies heittää vaikka kirjansa lätäkköön naisen vuoksi“, valistat minua. “Joo, joo, älä töni!” Laitamme kirjapinon takaisin kaappiin. Olet jo ovella menossa.

“Kuulepas, eikö sinustakin ole aika kaunista, kun yö on näin kuulas ja taivas kirkas?”, kysyn kirpeässä pakkasessa. “No ei ole, mitä sä nyt tommosia?”

Pakkasen turruttamat kasvot eivät vielä tottele käskyjä. Etpähän ihmettele ilmettäni. Sisällä tuntuu kolealle, kun vartalo vähitellen lämpenee. Värisyttää ja iho nousee kananlihalle. “Neljä kaljaa!”

Sinä esittelet minut niille tytöille. Toinen on kuulemma Kata ja toinen Anu. “Ai, kumpi oli kumman?” Mikä saikaan minut suostumaan tulemaan tänne? Ai, niin sinä.

Muutamien drinkkien jälkeen ei koleus ole vieläkään haihtunut. Sinä lähdet Anun kanssa tanssilattialle. Kata hymyilee. Sekään ei halunnut tanssimaan, vaikka ensin kysyikin minulta. Kun palaat, se selittää, miksi minun piti lähteä.

Pakkanen on hieman hellittänyt, kun saavun pihalle. Kuun eteen on kerääntynyt pieniä pilviä. Kirja on vieläkin samassa paikassa. Jäätynyt maahan kiinni. Nostaessa kaksi sivua repeää irti mutta ei kai niissä ollutkaan mitään tärkeää. Muut sivut ovat jäätyneet kiinni toisiinsa. Sisällä laitan sen sulamaan. Pinon päällimmäiseksi.