Haluan lasketella luoksesi. Sitten otettaisiin kupit kuumaa ja kumottaisiin kuppia. Kuumottaisi poskia ja meitä poikia ei paleltaisi. Lasketaan korkoja 2,9%-yksikköä. Eikä jouduta olettamaan mitään. Lausutaan runoja. Pitkiä, lyhyitä, kauniita, rumia ja olemattoman yleviä. Mitä niistä? Eihän yksikään kuitenkaan saa sinua jäämään tänne. Et jää päähäni etkä luokseni. Pituutesi on yksi, mäen pituus on suurempi. Sukset menevät ristiin ja kaadun. Sinä lasket hyppyristä. Jänis tekee viereisessä metsässä pienen hypyn. En taida päästä enää mäen päälle tänään. En minä pidäkään liiemmin laskettelusta.
Kirjoista ei saa tarpeeksi korkeaa pinoa. Kirjan paksuus kertaa sen tietoarvo on sen lukemiseen kulutetun ajan luonnollinen logaritmi. Heität kirjan ikkunasta. Paraabelirataa pitkin se osuu lätäkköön, “juuri mihin tähtäsinkin“, hihkut. Neliöjuuret liukenevat kuraveteen. “Kyllähän herrasmies heittää vaikka kirjansa lätäkköön naisen vuoksi“, valistat minua. “Joo, joo, älä töni!” Laitamme kirjapinon takaisin kaappiin. Olet jo ovella menossa.
“Kuulepas, eikö sinustakin ole aika kaunista, kun yö on näin kuulas ja taivas kirkas?”, kysyn kirpeässä pakkasessa. “No ei ole, mitä sä nyt tommosia?”
Pakkasen turruttamat kasvot eivät vielä tottele käskyjä. Etpähän ihmettele ilmettäni. Sisällä tuntuu kolealle, kun vartalo vähitellen lämpenee. Värisyttää ja iho nousee kananlihalle. “Neljä kaljaa!”
Sinä esittelet minut niille tytöille. Toinen on kuulemma Kata ja toinen Anu. “Ai, kumpi oli kumman?” Mikä saikaan minut suostumaan tulemaan tänne? Ai, niin sinä.
Muutamien drinkkien jälkeen ei koleus ole vieläkään haihtunut. Sinä lähdet Anun kanssa tanssilattialle. Kata hymyilee. Sekään ei halunnut tanssimaan, vaikka ensin kysyikin minulta. Kun palaat, se selittää, miksi minun piti lähteä.
Pakkanen on hieman hellittänyt, kun saavun pihalle. Kuun eteen on kerääntynyt pieniä pilviä. Kirja on vieläkin samassa paikassa. Jäätynyt maahan kiinni. Nostaessa kaksi sivua repeää irti mutta ei kai niissä ollutkaan mitään tärkeää. Muut sivut ovat jäätyneet kiinni toisiinsa. Sisällä laitan sen sulamaan. Pinon päällimmäiseksi.
perjantai 24. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti